Moi. Olen kokenut jos jonnin moista viime kuukausina, on ollut myrskyä, syytelyä ja kaikkea siltä väliltä. Olen miettinyt mitä tarkoittaa OMA AIKA jota toinen haluaa niin kovasti..... olen antanut tilaa koko ajan hänelle ja kuunnellut mitä hän on toivonut... Mikään ei mene kuitenkaan putkeen vaikka kuinka yrittää ja sitten kun olen ruvennut puhumaan asioista saan vain kiukkuisia vastauksia. Viime päivin olen ollut ihmeissäni kun hän onkin ollut yltiö ystävällinen minua kohtaan.... välissä jopa rakastava, mutta tänään on ollut sitten paluu normaaliin arkeen. Ei lämpöö saatikka mitään ystävällisyyttä minua kohtaan ollut ilmassa. Aivan sama olenko kotona vai jossain muualla niin hän ei välit vaan pikimminkin on vain välin pitämätön siitä... jotenkin tuntuu että olen hänelle pelkkää ilmaa jota on vain pakko hengittää. Salaisuuksien verho on peittänyt suhteemme kokonaan alleen ja sen alla on painostava ilmapiiri joka odottaa räjähdystä. En sano että jokaisessa parisuhteessa paistaa aurinko joka päivä mutta jos päivästä toiseen on pilviä niin jossain on pahasti vikaa.... olen elämäni aikana kokenut kaikenlaisia suteita mutta tämä on jo jokseen kummallinen/erikoinen joka suhteessa sanoisinko jopa hieman outo...... näin makaa hamsterin elämä nytten. No tästä on vain tie ylöspäin ja uusia seikkailuja kohden tepsuttaa hän