Kas, josko tämänkin tekstin kirjoittaminen KOLMANNELLA yrityksellä onnistuisi...

Muistaakseni parilla viime yrittämällä toivottelin hyvät ystävänpäivät muille bloggaajille (hei ootteko vielä siellä?!) sekä vanhoille lukijoille että uusille tänne eksyville.

Lisäksi havaitsin että ollaan oltu aika passiivisia tässä viime vuosina, mutta nuita vanhoja lukiessa ainakin allekirjoittanutta naurattaa yhä vedet silmissä... 

Ja sitten viimein asiaan, olin ajatellut kirjoittaa joitakin ajatuksia ystävyydestä.

Yksi ensimmäisistä muistamistani ystävistä tuli bongattua päiväkodista, jossa harrastimme kohtuu monenlaista piruutta ja oletettavasti myös purimme toisiamme puolin ja toisin. Saman tyypin kanssa on menty läpi teinivuodet (luoja mitä sekoilua), sekoilut alkoholi- ja poikaystäväkokeilujen kanssa, erot, riidat ja sopimiset. Nyt lähes nelikymppisenä tulee vähemmän oltua yhteydessä, eri paikkakunnille kun on asetuttu, mutta vanhoja muistellaan lämpimästi aina kun nähdään.

Seuraava kööri kamuja tuli kerättyä silloin nuoruusvuosina, tähän porukkaan lukeutuu myös blogikaverini (ja ehkä ainut lukijani, hir hir) herra Hamsteri. Näistä tyypeistä valtaosa on pysynyt ystävinä siitä asti, ja vaikka viettäisi välissä vuoden pari hiljaiseloa ihan keskenänsä tietää että siellä ne on, puhelinsoiton päässä, vaikka mitä tyhmyyttä tekisit.

Mutta jottei kaikki nyt menisi niin iquvaaleanpunaiseksi vaikka ystävänpäivä onkin, seuraavaksi päästään mun ongelmaan eli siihen että on mulla ollut elämässäni myös aikoja kun olen ottanut ihmisiä lähelleni aivan liian avosylin, ja sen lisäksi mulla on vielä paskamainen taipumus kokea toiset läheisemmiksi kuin ehkä ovatkaan. Oon tässä niin sanottuina aikuisvuosinani käynyt aika kovan koulun sen suhteen, että se "hei halataan ihana nähdä sua" tyyppi tekee ehkä silleen ihan kaikille, eikä se sille mitään merkkaa... ja kaikki eivät halua kahlata mukana silloin kun mennään polvia myöten paskassa. Sitten on vielä nekin jotka kyllä seilaa huonot ajat mukana ollen yhdessä surkeita mutta oleppa onnellinen! Ei saatana sitä sietää kyllä viimeistäänkin hävetä ja sellainen tuntuu olevan joitakin kohtaan kuin henkilökohtaista vittuilua.

On tullut puukkoakin selkään monta kertaa vuosien varrella ja oon varmaan itsekin varsinkin nuorempana välillä ollut impuksiivinen idiootti.

Silti ne lapsuuden ja nuoruudenkaverit vaan pysyy.

Skål teille, vaikka kahvikupilla kippistänkin, tää on (oli... mun tekniset ongelmat hieman viivästytti tän syntyä) meidän päivä.

- Kelju

Viimeksi kun kirjoitin tänne olin ero jyrkänteen reunalla.... no kaikkihan päättyy eroon tavalla tai toisella ;-) minulla oli jokseenkin helppo erota hänestä,kun kipuilua oli lähes koko ajan hänellä. No lyhyesti: ero tuntui hyvältä kummastakin ja elämämme jatkui silti saman katon alla vielä 3kk kun vuokra soppari sen vaati. Sitten lähdimme omille teille katseleen maailmaa uusin silmin.... Harva pystyy olemaan parhaat kaverit eksän kanssa mutta niin vain kävi minulle.... No uusia tuulia on ollut meri lapin suunnissa mutta net on kaatuneet siihen että ovat löytäneet se paremman itselleen :-( Nyt katselen mistä onnen löydän uudelleen... näin tänään T:Hamsteri

Voi tätä kummien tapahtumien sarjaa joihin olen joutunut kulluneiden viikkojen aikana..... välistä tuntuu että kaikki on hyvin siis todella hyvin ja lähes samassa ei olekkaan. Tuo ihmis mieli on joillain niin oikukas että ihmetyttää suuresti, miten voikaan olla sellaista että nauru on herkässä ja lämpöökin on ilmassa vaikka pakkanen paukkuu ulkosalla. Sitten aivan odottamatta tapahtuu jotain mistä minulla ei ole mitään käsitystä ja tunne tila heittää aivan päin vastaiseksi vaikka mitään en olekkaan tehnyt saadakseni sellaista kuraa niskan..... Epäillään,syytetää sellaisesta jota en ole etes tehnyt missään tilanteessa. Ei vain ymmärrä tätä pieni hamsteri jonka pää on niin pyörällä... Ihmettelen suuresti miksi pitää tehdä joistain asioista niin vaikeita toisille ihmisille. En sano että koskaan ei olisi ollut minussa vikaa, myönnän virheeni jos siihen on vähääkään aihetta ja silleen rupeen purkaan vyyhtiä. Mutta nytten voin käsi sydämmellä sanoa että olen täysin syytön mitä viime aikoina olen joutunut kuulemaan ja kokemaan... Että näin tänään mennään ja huomista odotetaan.

Moi taas. olen pohtinut erästä hommaa näinä yksinäisinä iltoina sohvan nurkassa... minne on kadonnut rakkaus?????? voiko ex:sää- rakastaa ystävänä? ja mitä siihen voi/saa kuulua. Olen huomannut että kirjo on aika laaja mutta entä jos ex:sä alkaa mustistella sinun menemisistäsi vaikka ei olisi niin mitään syytä sellaiseen..... ollaanko vaarallisilla vesillä vai onko jotain muuta tapahtumassa vaikka kaikki muu onkin ihan ennallaan eron jälkeen... vai onko nyky maailmassa vain sellainen tyyli????? myönnän että tunteita on vieläkin häntä kohtaan ja haluan pitää hänet todella läheisen ystävänä kaikista tapahtumista huolimatta.. paljon ollaan koettu ja taisteltu monesti rinnakkain vaikka pahaa onkin tehnyt, itkut on itketty, naurut naurettu eronkin jälkeen mutta meillä on niin paljon yhteistä ja toivottavasti mikään ei tulisi tuhoamaan niitä. paljon olen pohtinut asioita näinä päivin, pyöritellyt lähes joka kantille.... toivon että jokainen ihminen voisi rakastaa sitä lähellään olevaa toista ihmistä pyyteettömästi oli se entinen rakkaasi tai hyvä ystävä joka on pettänyt luottamuksen tai joku muu ihminen jolla on ollut suuri vaikutus sinuun.... Välittäkää, halatkaa, hymyilkää, jos ei muuta niin ottakaa kädestä kiinni ja katso silmiin sanoen vaikka kiitos..... näin päättä hamsteri tämän pohdinnan....